Puuetana vai salamurhaajaetana?

Mitä eroa on metsäetanalla ja espanjansiruetanalla? Ei mitään – espanjansiruetana on itse asiassa eräs metsäetanalaji. Se on yksi yhdeksästä Ruotsissa (ja Suomessa) esiintyvästä metsäetanalajista. Käymme läpi noin 20 lajia, jotka voidaan sekoittaa espanjansiruetanaan.

Aina ei riitä, että tunnistaa espanjansiruetanan (katso aiempi postaus espanjansiruetanan tuntomerkeistä). Joskus halutaan tietää tarkalleen, minkä etanan kanssa ollaan tekemisissä ja onko kyseessä tuhoeläin vai ei. Asia muuttuu silloin nopeasti melko monimutkaiseksi. Olemme pyrkineet yksinkertaistamaan ja antamaan yleiskuvan, jotta voit nopeasti ja helposti selvittää, mikä etana on kyseessä näiden noin kahdenkymmenen lajin joukosta.

Ensinnäkin monet nilviäiset voidaan karsia pois sen perusteella, onko niillä kotilo vai kuori; ne kuuluvat silloin kotiloiden ryhmään. Mitään näistä ei pidetä tuholaisina, vaan pikemminkin hyödyllisinä puutarhakotiloina. Olemme siksi jättäneet kotilot pois tästä katsauksesta. Sen sijaan käsittelemme ne noin 20 etanalajia, joilla ei ole kuorta. Nämä on jaettu viiteen sukuun: siruetanat, harjaetanat, peltoetanat, matoetanat ja eteläetanat (kahdessa viimeksi mainitussa on vain yksi laji kussakin).

Kolme näkökohtaa auttaa sinua määrittämään visuaalisesti, mikä etana on kyseessä: (1) hengitysaukon sijainti, (2) etanan koko ja (3) lajikohtaiset visuaaliset tuntomerkit, kuten väri tai muut merkit.

Seuraavassa on esitelty etanamme ilman kuorta, jaoteltuna hengitysaukon sijainnin ja koon mukaan:

1. Hengitysaukko edessä

1.1 Suuri etana
1.1.1 Mustasiruetana
1.1.2 Punaruoste-etana
1.1.3 Espanjansiruetana

1.2 Pieni etana
1.2.1 Ruskeasiruetana
1.2.2 Puistoetana
1.2.3 Harmaasiruetana
1.2.4 Valkosiruetana
1.2.5 Tarhasiruetana
1.2.6 Kääpiösiruetana

2. Hengitysaukko takana

2.1 Suuri etana
2.1.1 Ukkoetana (Tiikeri-etana)
2.1.2 Mustaharjaetana
2.1.3 Taimietana
2.1.4 Espanjanharjaetana
2.1.5 Kellariharjaetana
2.1.6 Sieni-etana

2.2 Pieni etana
2.2.1 Peltoliruetana
2.2.2 Kosteikkoliruetana
2.2.3 Kasvihuoneliruetana
2.2.4 Peltoetana
2.2.5 Liruetana
2.2.6 Mustapääetana

3. Hengitysaukko määrittelemätön

3.1 Matoetana
3.2. Musta eteläetana

1. Hengitysaukko edessä = siruetanat

Hengitysaukko (pneumostome), joka sijaitsee aina etanan oikealla puolella, on joko vaipan etu- tai takaosassa. Kun se on edessä, etana kuuluu Arion-sukuun eli siruetanoihin (joihin myös espanjansiruetana kuuluu). Toinen tapa tunnistaa siruetanat on niiden reaktio uhkaan: ne vetäytyvät palloksi.

Siruetanat ovat hyvin samannäköisiä keskenään, mikä tekee niistä vaikeita erottaa. Ravinto voi vaikuttaa etanoiden väriin, ja joillakin lajeilla väriin vaikuttaa myös se, kuinka pohjoisessa ne elävät. Siksi koko, lima, löytöpaikka ja muut tuntomerkit ovat värin ohella tärkeitä johtolankoja siruetanoita tunnistettaessa.

1.1 Suuret etanat (7cm+) hengitysaukko edessä

Suurempien, eli yli 7 cm pituisten aikuisten yksilöiden joukosta löytyy espanjansiruetana, mutta myös mustasiruetana ja punaruoste-etana. Nuori etana voidaan tietysti sekoittaa pienempään lajiin. Yleensä nuoret etanat esiintyvät kuitenkin ryhmissä ja varhain kaudella (siruetanat kasvavat täysikokoisiksi muutamassa viikossa).

1.1.1 Mustasiruetana (Arion ater L.)

Mustasiruetana on tietysti useimmiten musta, mutta se voi esiintyä myös mustavalkoisena tai jopa täysin valkoisena. Myös ruskeita yksilöitä saattaa esiintyä, vaikka on todennäköistä, että ne ovat sen sijaan Arion rufus -lajia.

Lajin pigmentti on sitä tummempi, mitä pohjoisempana yksilö elää. Aikuiset yksilöt ovat usein 10–15 cm pitkiä ja niitä tavataan koko maassa. Vaippa on hieman rakeinen johtuen kalkkipitoisista rakeista, jotka ovat perintöä kotilollisilta sukulaisilta.

Kuriositeettina mainittakoon, että mustasiruetanaa käytettiin puuvaunujen voiteluaineena ennen kuulalaakerien keksimistä. Mustasiruetana on hermafrodiitti, mutta se ei pysty itsepölytykseen.

Ruskeat yksilöt voidaan helposti sekoittaa espanjansiruetanaan. Mustasiruetana erittää myös limaa uhattuna samalla tavalla kuin espanjansiruetana.

Mustat, hieman suuremmat yksilöt saatetaan sekoittaa mustaharjaetanaan, mutta tavallisella siruetanalla ei ole mustaharjaetanan raitaista jalkapohjaa.

© Rasbak, CC BY-SA 3.0

1.1.2 Punaruoste-etana (Arion rufus)

Punaruoste-etanaa pidettiin pitkään samana lajina tai mustasiruetanan alalajina, mutta se on oma lajinsa. Se on tiilenpunainen, punaruskea tai oranssi.

Etanan kyljen alaosassa on usein selkeä oranssi, joskus lähes viininpunainen raita. Tämä raita on vastakohtana etanan usein hieman tummemmalle yläosalle.

Yleisesti ottaen punaruoste-etana on vaikein erottaa espanjansiruetunasta.

© Hans Hillewaert, CC BY-SA 4.0

© Rasbak, CC BY-SA 3.0

1.1.3 Espanjansiruetana eli "mördarsnigel" (Arion vulgaris)

Espanjansiruetana kuuluu Arion-sukuun eli siruetanoihin. Koska siruetanasuvun lajit ovat hyvin samankaltaisia, espanjansiruetanan erottaminen muista siruetanoista on haastavaa. Täyden varmuuden saamiseksi etana on dissekoitava ja tutkittava sukupuolielimet.

Espanjansiruetana on tumman suklaanruskea, jossa on vivahteita punaisesta. Etana käyttää erittäin tahmeaa limaa puolustusmekanismina. Samalla tavalla kuin mustekala suihkuttaa mustetta, espanjansiruetana erittää suuren annoksen limaa uhattuna. Lajia pidetään yleisesti limaisempana kuin muita etanoita.

Välillisesti espanjansiruetana voidaan tunnistaa sen räjähdysmäisestä lisääntymisestä. Jos puutarhassa on tuhansia etanoita lyhyen ajan kuluttua, voidaan olla melko varmoja, että kyseessä on espanjansiruetana.

Espanjansiruetanaa on aiemmin kutsuttu nimellä Arion lusitanicus, mikä on virheellistä; Arion vulgaris on oikea nimi. Väärinkäsitys juontaa juurensa ensimmäisestä löydöstä Ranskassa vuonna 1956, jolloin etana tunnistettiin väärin.

Nimi "mördarsnigel" (ruots.) tai tappajaetana johtuu siitä, että laji syö muita etanoita, myös oman lajinsa yksilöitä.

1.2 Pienet etanat (<7cm) hengitysaukko edessä

Etanat kypsyvät erittäin nopeasti, 2–4 viikossa täysikasvuisiksi, ja nuorina ne esiintyvät usein ryhmissä. Siksi yksittäinen pieni etana on todennäköisesti pieni laji eikä nuori etana, varsinkin myöhään kaudella.

1.2.1 Ruskeasiruetana (Arion fuscus)

Ruskeasiruetana on selästään hieman punaruskea ja kyljistään harmahtava, ja sen vartalossa on tummia pitkittäisjuovia. Sillä on vaalea jalkapohja.

Ruskeasiruetanan yläpinnan lima on kullan keltaista sormiin tarttuessaan. Selän harjanteet eli poimut ovat lukuisammat ja tiheämmät kuin espanjansiruetanalla.

Etana kasvaa noin 5–7 cm pitkäksi.

© Erik Veldhuis, CC BY-SA 3.0

© Michal Maňas, CC BY 2.5

1.2.2 Puistoetana (Arion fasciatus)

Puistoetana on täysikasvuisena usein noin 4–5 cm pitkä ja se on vaaleanharmaa, ja sen kyljessä kulkee tumma viiva. Tämän viivan alapuolelta se on heikosti keltainen ja etanan jalkapohja on harmaavalkoinen. Puistoetanan lima on kirkasta.

Kuten harmaasiruetanalla ja valkosiruetanalla, puistoetanalla on epäselvä vaalea viiva selän keskiosassa.

© Magne Flåten, CC BY-SA 4.0

1.2.3 Harmaasiruetana (Arion circumscriptus)

Harmaasiruetana on läheistä sukua puistoetanalle, ja niitä pidettiin pitkään samana lajina. Keskustelu tästä on edelleen käynnissä.

Aikuiset yksilöt ovat noin 4 cm pitkiä, tummanharmaita tai ruskeita, joskus hieman sinertäviä, ja usein vaaleampia läheltä jalkapohjaa. Vaipassa on tummia pisteitä.

Kuten puistoetanalla, sillä on epäselvä vaalea viiva selässä. Valkeahko jalkapohja ja väritön lima.

© Dr. Roy Anderson, MolluscIreland, CC BY-NC-ND 3.0

1.2.4 Valkosiruetana (Arion silvaticus)

Valkosiruetana on pitkälti harmaasiruetanan kaltainen, mutta se on vaaleampi, lähes valkoinen kyljistään (vaaleampi alaosasta).

Myös tästä lajista keskustellaan, onko se todellisuudessa sama laji kuin puistoetana.

© Dr. Roy Anderson, MolluscIreland, CC BY-NC-ND 3.0

1.2.5 Tarhasiruetana (Arion Distinctus)

Tarhasiruetana on usein alle 4 cm pitkä ja harmaanruskea, ja sen kyljissä on vaaleita ja tummia viivoja. Etanan oikeanpuoleinen viiva ympäröi usein hengitysaukkoa.

Jalkapohjan lima on oranssinkeltaista, kun taas muu lima on väritöntä. Jalkapohja on oikeasti valkoinen, mutta lima saa sen näyttämään keltaiselta. Pää ja tuntosarvet ovat usein hieman tummemmat, mistä juontuu englanninkielinen nimi "darkface arion".

© Michal Maňas, CC BY 2.5

1.2.6 Kääpiösiruetana (Arion Intermedius)

Kääpiösiruetanaa kutsutaan ulkomailla siilietanaksi (Hedgehog slug), sillä sen selän poimut ovat hieman kovia ja teräviä. Laji kasvaa noin 1,5–2 cm pitkäksi ja sen väri vaihtelee valkoisen, oranssin ja harmaan välillä.

Laji pystyy itsepölytykseen, jolloin yksittäinen etana voi levittää lajin uusille alueille. Kääpiösiruetana saa kuitenkin vain yhden poikueen vuodessa eikä sitä pidetä suurena tuholaisongelmana.

© Dr. Roy Anderson, MolluscIreland, CC BY-NC-ND 3.0

© James Lindsey at Ecology of Commanster, CC BY-SA 3.0

2. Hengitysaukko takana = peltoetana tai harjaetana

Hengitysaukon lisäksi tunnusomainen harja eli selässä oleva juova tekee harjaetanoista suhteellisen helposti tunnistettavia:

2.1. Suuret etanat hengitysaukko takana (harjaetanat)

2.1.1 Ukkoetana (Limax maximus)

Ukkoetanaa kutsutaan myös tiikerietanaksi tai leopardietanaksi. Limax maximus tarkoittaa kirjaimellisesti "suurinta etanaa", ja 10–20 cm pituudellaan se onkin suuri, mutta mustaharjaetana on itse asiassa vielä suurempi.

Kuten leopardinimi viittaa, se on usein tumman täplikäs, mikä tekee siitä helposti tunnistettavan. Espanjansiruetanoihin liittyen se on hyötyeläin, sillä se syö espanjansiruetanan munia ja joissakin tapauksissa myös nuoria etanoita.

Ukkoetanan parittelutapa on erittäin näyttävä: etanat roikkuvat puusta limarihmojen varassa, kietoutuvat toisiinsa ja työntävät ulos ulkoiset paritteluelimensä, jotka vaihtavat geenejä kukkamaiseksi muodostelmaksi kietoutuneena.

2.1.2 Mustaharjaetana (Limax cinereoniger)

Mustaharjaetana on maailman suurin etana ja voi kasvaa jopa 20 cm pitkäksi. Etana on usein täysin musta, mutta selän takaosassa on aavistus harjanteesta. Jalkapohja on jaettu kolmeen selkeään pitkittäisraitaan, mikä on helpoin tapa tunnistaa se.

Laji viihtyy metsissä ja sitä tavataan harvoin puutarhoissa.

2.1.3 Taimietana (Lehmannia marginata)

Taimietanaa (jota ei pidä sekoittaa tarhasiruetanaan) kasvaa 6–9 cm pitkäksi ja on väriltään hieman läpikuultava (erityisesti sateisella säällä) ja harmahtava. Harjanne on usein epämääräisen vaalea.

Taimietana syö yksinomaan jäkäliä, ja sateisella säällä niitä voi tavata korkealta puiden oksistoista.

2.1.4 Espanjanharjaetana (Ambigolimax valentianus)

Espanjanharjaetanaa kutsutaan myös kasvihuone-etanaksi, sillä sitä tavataan usein niiden läheisyydessä tai sisällä (nimi on sikäli hankala, että Deroceras invadens on viralliselta suomenkieliseltä nimeltään kasvihuoneliruetana).

Ulkonäöltään espanjanharjaetana muistuttaa taimietanaa, mutta on väriltään vaaleanpunaisempi ja keltaisempi. Vaipassa on usein kaksi tai kolme hieman tummempaa juovaa.

Etanan tieteellinen nimi muutettiin äskettäin muodosta Lehmannia valentiana.

2.1.5 Kellariharjaetana (Limacus flavus)

Kellariharjaetanaa kutsutaan ulkomailla myös keltaetanaksi sen selkeän keltaisen värin vuoksi. Tuntosarvet ovat usein ruskeansiniset. Täysikasvuinen yksilö on 7–10 cm pitkä.

Kellariharjaetana on etanoiden vastine huonehämähäkille – se elää usein ihmisen läheisyydessä esimerkiksi kellareissa, autotalleissa tai keittiöissä. Koska ne ovat yöeläimiä ja piilottelevat usein kivien tai vastaavien alla, niitä näkee harvoin (eikä välttämättä edes tiedä niiden olemassaolosta).

2.1.6 Sieni-etana (Malacolimax tenellus)

Sieni-etana kasvaa jopa 5 cm pitkäksi ja viihtyy metsän varjoisilla rinteillä, erityisesti luonnonmetsissä. Se ravinto koostuu pääasiassa eri sienilajeista ja käävistä.

Väriltään se on haaleanruskeasta keltaiseen, ja kyljissä on heikkoja juovia. Epämääräinen harjanne näkyy parhaiten etanan takaosassa.

2.2 Pienet etanat, hengitysaukko takana (peltoetanat)

2.2.1 Peltoliruetana (Deroceras agreste)

Peltoliruetana on myslinvärinen etana, joka kasvaa noin 5 cm pituiseksi. Pää on hieman muuta vartaloa tummempi ja jalkapohja on puhtaan valkoinen. Muuten lajilta puuttuvat värikuviot.

Lima on läpinäkyvää, mutta jos etana tuntee olonsa uhatuksi, se tuottaa valkoista limaa. Kuten nimi viittaa, etanaa esiintyy usein kosteassa ruohikossa.

Laji voi jossain määrin olla tuholainen salaattikasveille.

2.2.2 Kosteikkoliruetana (Deroceras laeve)

Kosteikkoliruetana kasvaa noin 2,5 cm pituiseksi ja on suhteellisen kestävä laji, joka sietää sekä korkeita että matalia lämpötiloja – vaatien kuitenkin kaikkien etanoiden tavoin jatkuvaa kosteutta. Sitä kutsutaan myös "vaeltajaetanaksi" sen melko suuren etenemisnopeuden vuoksi. Etana on tummanruskea, ja siinä on usein ryhmiin järjestyneitä täpliä (ei kovin helppo havaita, mutta selkeä tuntomerkki ne nähtäessä). Kosteikkoliruetana on muodoltaan lähes lieriömäinen, ja vaippa peittää lähes puolet etanasta. Laji tuottaa ohutta ja väritöntä limaa.

2.2.3 Kasvihuoneliruetana (Deroceras invadens)

Kasvihuoneliruetana määriteltiin omaksi lajikseen vuonna 2011. Aiemmin näiden etanoiden katsottiin kuuluvan lajiin Deroceras panormitanum. Laji on myös samana vuonna siirretty harjaetanoista peltoetanoihin.

Noin 3,5 cm pituisena se on hieman kookkaampi kuin sukulaisensa kosteikkoliruetana, mutta muistuttaa sitä suuresti ulkonäöltään. Sen väri voi kuitenkin vaihdella enemmän, ja kasvihuoneliruetana voi olla vaaleampi kuin kosteikkoliruetana. Yksi tapa erottaa ne on se, että kasvihuoneliruetanan takaosa sojottaa taaksepäin tai suoraan ylöspäin häirittynä, kun taas kosteikkoliruetanan takaosa kaartuu luonnollisemmin eteenpäin. Kasvihuoneliruetanan vaippa ei ole myöskään yhtä suuri kuin kosteikkoliruetanalla.

Lajia pidetään tuholaisena, mutta sitä ei pidetä suurena ongelmana Pohjoismaissa. Kasvihuoneliruetana on maailman nopein etana ja voi edetä 4,9 mm sekunnissa.

2.2.4 Peltoetana (Deroceras reticulatum)

Peltoetana kasvaa noin 6 cm pitkäksi, ja sitä kutsutaan myös harmaaksi puutarhaetanaksi. Sen väri vaihtelee maitokahvin värisestä harmaaseen ja tummanruskeaan. Sillä on läpinäkyvää limaa, joka muuttuu valkoiseksi, kun etana häiriintyy.

Laji viihtyy paikoissa, joissa kasvillisuus ei ole liian korkeaa, kuten puistoissa, pelloilla ja raunioilla. Se ei kaivaudu maahan vaan piiloutuu kivien ja vastaavien alle.

Lajia pidetään tuholaisena, ja sitä voidaan torjua esimerkiksi samoilla menetelmillä kuin espanjansiruetanaa.

2.2.5 Liruetana (Deroceras sturanyi)

Liruetana kasvaa noin 4,5 cm pitkäksi ja on puoliläpäisevän tummanbeigestä ruskeanmustaan. Laji saavuttaa aikuisuuden poikkeuksellisen nopeasti, kahden kuukauden kuluessa.

Selkein tuntomerkki on vasaramainen penis (jonka toteaminen vaatii kuitenkin dissektion). Lajia tavataan usein vesistöjen läheisyydestä.

Liruetanaa ei pidetä tuholaisena.

2.2.6 Mustapääetana (Krynickillus melanocephalus)

Mustapääetana kuuluu peltoetanoihin ja jakaa niiden tunnusomaisen, hieman läpikuultavan ulkonäön. Kuten nimi viittaa, sillä on hyvin musta pää, minkä ansiosta se on helppo tunnistaa.

Mustapääetana ja peltoetana ovat ainoat peltoetanat (eli joiden hengitysaukko on takana), joita pidetään tuholaisina. Mustapääetana on ahne ja lisäänty nopeasti – se ei kuitenkaan aiheuta aivan yhtä suuria tuhoja kuin espanjansiruetana.

Vuonna 2019 mustapääetana havaittiin ensimmäisen kerran Ruotsissa.

3. Hengitysaukko määrittelemätön

3.1 Matoetana (Boettgerilla pallens)

Matoetanat ovat ulkonäöltään erittäin tunnusomaisia, ja ne on helppo erottaa harjaetanoista, peltoetanoista tai siruetanoista. Etana on melko pitkä (n. 6 cm) ja lieriömäinen, erittäin ohut (halkaisija n. 3 mm) ja sen takaosa on tylppä.

Läpikuultavan valkoinen vartalo (joskus sinertävä sävy) sekä pitkänomainen ja lieriömäinen muoto saavat etanan muistuttamaan matoa. Tuntosarvet ja takaosa ovat hieman muuta vartaloa tummempia.

Vaikka matoetanat syövät lähes mitä vain, ne ottavat useimmiten vain pienen puraisun ja jatkavat matkaansa, eli ne eivät ole ahneita. Niitä ei pidetä tuholaisina.

3.2 Musta eteläetana (Milax gagates)

Musta eteläetana on ainoa eteläetanalaji, jota maassamme tavataan. Laji on ruskeanharmaa ja kasvaa noin 7 cm pituiseksi. Sillä ei ole värityksen puolesta erityisiä tuntomerkkejä, mutta eteläetanoilla on hevosenkengän muotoinen kohouma vaipassa. Heti vaipan takaa etana vaalenee hieman. Mustalla eteläetanalalla on myös näkyvä harjanne vartalon takaosassa. Lima on läpinäkyvää.

Laji voi kaivaa maata ja tuhota kasveja sekä maan päältä että alta (esim. perunapellolla).

Voi aiheuttaa suurta vahinkoa maataloudelle, mutta on onneksi edelleen harvinainen Pohjoismaissa.

Haluatko tietää enemmän ja tulla espanjansiruetanoiden asiantuntijaksi? Lue myös oppaamme espanjansiruetanoista.

Liittyviä tuotteita

Sluggers® etanaasemat 5 kpl

Sluggers® Etanasyötti 1kg

Sluggers® Etanasyötti 5kg

Sluggers®-etana-ansa, 2 kpl pakkaus

Kupariteippi 4 m

Puuetana vai salamurhaajaetana?

1. Hengitysaukko edessä = siruetanat

1.1 Suuret etanat (7cm+) hengitysaukko edessä

1.1.1 Mustasiruetana (Arion ater L.)

© Rasbak, CC BY-SA 3.0

1.1.2 Punaruoste-etana (Arion rufus)

© Hans Hillewaert, CC BY-SA 4.0

© Rasbak, CC BY-SA 3.0

1.1.3 Espanjansiruetana eli "mördarsnigel" (Arion vulgaris)

1.2 Pienet etanat (<7cm) hengitysaukko edessä

1.2.1 Ruskeasiruetana (Arion fuscus)

© Erik Veldhuis, CC BY-SA 3.0

© Michal Maňas, CC BY 2.5

1.2.2 Puistoetana (Arion fasciatus)

© Magne Flåten, CC BY-SA 4.0

1.2.3 Harmaasiruetana (Arion circumscriptus)

© Dr. Roy Anderson, MolluscIreland, CC BY-NC-ND 3.0

1.2.4 Valkosiruetana (Arion silvaticus)

© Dr. Roy Anderson, MolluscIreland, CC BY-NC-ND 3.0

1.2.5 Tarhasiruetana (Arion Distinctus)

© Michal Maňas, CC BY 2.5

1.2.6 Kääpiösiruetana (Arion Intermedius)

© Dr. Roy Anderson, MolluscIreland, CC BY-NC-ND 3.0

© James Lindsey at Ecology of Commanster, CC BY-SA 3.0

2. Hengitysaukko takana = peltoetana tai harjaetana

2.1. Suuret etanat hengitysaukko takana (harjaetanat)

2.1.1 Ukkoetana (Limax maximus)

2.1.2 Mustaharjaetana (Limax cinereoniger)

2.1.3 Taimietana (Lehmannia marginata)

2.1.4 Espanjanharjaetana (Ambigolimax valentianus)

2.1.5 Kellariharjaetana (Limacus flavus)

2.1.6 Sieni-etana (Malacolimax tenellus)

2.2 Pienet etanat, hengitysaukko takana (peltoetanat)

2.2.1 Peltoliruetana (Deroceras agreste)

2.2.2 Kosteikkoliruetana (Deroceras laeve)

2.2.3 Kasvihuoneliruetana (Deroceras invadens)

2.2.4 Peltoetana (Deroceras reticulatum)

2.2.5 Liruetana (Deroceras sturanyi)

2.2.6 Mustapääetana (Krynickillus melanocephalus)

3. Hengitysaukko määrittelemätön

3.1 Matoetana (Boettgerilla pallens)

3.2 Musta eteläetana (Milax gagates)

Liittyviä tuotteita

Sluggers® etanaasemat 5 kpl

Sluggers® Etanasyötti 1kg

Sluggers® Etanasyötti 5kg

Sluggers®-etana-ansa, 2 kpl pakkaus

Kupariteippi 4 m