Hiiriä välikatossa – näin tiivistät helposti

Kuuluuko katosta rapinaa tai löydätkö talosta jälkiä, jotka viittaavat siihen, että jokin eläin on muuttanut välikattoon? Näin kävi yhdelle työntekijöistämme, joka kertoo tässä, kun hiiret muuttivat välikattoon ja miten ongelma korjattiin.   

Viime syksynä hiiret muuttivat erääseen vapaa-ajan asuntoon, tietämättä, että omistaja työskentelee meillä Stickillä tuholistorjunnan parissa. Meistä se oli täydellistä – mahdollisuus ratkaista hiiriongelma ja samalla dokumentoida ja näyttää selkeästi sinulle ja muille, mitä asialle voi tehdä.

Näin hiiriongelma paljastui

Koska talo oli tyhjillään talven aikana, ongelma huomattiin vasta, kun hiirten toiminnasta alkoi näkyä jälkiä (onneksi talo tarkistetaan silloin tällöin talvikuukausien aikana). 

Löysimme purua ja eristemateriaalin palasia, joita oli valunut kattolevyjen välistä. Todennäköisesti hiiret olivat keränneet materiaalia pesäänsä ja jyrsineet välikaton eri kerroksia. Mustat palaset eivät onneksi ole hiiren ulostetta, vaan palasia kankaasta, joka oli jyrsitty rikki katon sisällä.

Hiirten aiheuttamien vaurioiden löytäminen on epämiellyttävää ja ikävää jopa meille, jotka työskentelemme tämän parissa ja tiedämme, miten ongelma ratkaistaan. Neuvomme on ottaa rauhallisesti ja edetä metodisesti paikallistamalla, mistä hiiret ovat päässeet sisään, ja tehdä sitten suunnitelma mahdollisten puutteiden korjaamiseksi.

Kuva: Jälkiä hiiristä katossa ja lattialla. © Stick.se

Mistä hiiret pääsivät sisään?

Julkisivun tarkastuksessa löysimme raon, jossa seinäpaneeli kohtaa katon/räystään. Hiirten täytyi kiivetä suoraan julkisivua pitkin noin 3 metriä ylöspäin, mistä löytyi 1–3 cm leveä aukko periaatteessa koko talon pituudelta. Aukon takana oli vielä 3–6 cm tyhjää tilaa ja todennäköisesti pieniä kulkureittejä välikaton kerrosten väliin.

Kyseessä oli tavallinen katon tuuletusrako, mutta suojaamaton rakenne mahdollisti hiirten pääsyn suoraan välikattoon. Hiirille on helppoa hakeutua sinne suojan ja lämmön perässä. 

Kuva: Julkisivun rako, joka kaipaa hiiritiivistystä. © Stick.se

Sivuhuomautus: Toinen yleinen paikka, jossa on usein hiirille sopivia rakoja, on julkisivun ja sokkelin kohtauspiste. Tässä tapauksessa se osa oli tiivis, mutta se on hyvä vinkki omaan tarkastukseesi. 

Toimenpidesuunnitelma 

Onneksi hiiret eivät olleet päässeet talon asuintiloihin, vaan pysyneet välikatossa. Vauriot olivat siten rajallisia eivätkä aiheuttaneet välitöntä uhkaa hygienialle, ruokakomerolle tai huonekaluille. Emme kokeneet, että hiiriä tarvitsisi torjua välittömästi, vaan sen sijaan aloitimme pitkän aikavälin suunnitelman. 

Suunnitelmana oli, että hiiret saisivat muuttaa ulos kylmän kauden päättyessä (mitä hiiret tekevät lähes poikkeuksetta). Kun ne olisivat poistuneet, talo tiivistettäisiin, jotta ongelma ja hiiret eivät palaisi seuraavana vuonna. 

Itse tiivistys suunniteltiin seuraavalle kesälle, jolloin hiiret olisivat suurella todennäköisyydellä muuttaneet pois. Tilasimme tiivistysmateriaalit (katso alla) valmiiksi hyvissä ajoin seuraavaa vaihetta varten. 

Sivuhuomautus: Jos välitön torjunta olisi ollut tarpeen, olisimme käyttäneet Goodnature-hiilidioksidiansaa, joka olisi asennettu julkisivuun hiirten sisääntuloreitille. Hiirimyrkkyä vältettiin, koska myrkyttynyt hiiri saattaa kuolla talon rakenteisiin – olisi kallis ja työläs projekti purkaa välikattoa raatojen poistamiseksi.

Näin julkisivu tiivistetään hiiriä vastaan

Taloa tiivistettäessä on tärkeää huomioida ilman ja kosteuden läpäisy. Rakenteet on usein tehty kuljettamaan kosteutta ulos, eikä tätä haluta pilata vääränlaisella tiivistyksellä. Tässä tapauksessa kyseessä oli tuuletusrako, joten valitsimme materiaalit, jotka säilyttävät ilmanvaihdon: hiiriharjan ja jyrsijäverkon/teräsvillan. 

Päätimme tiivistää suoraan ulkopuolelta, mikä tarkoittaa, ettei rakenteita tarvinnut avata. Etuna on myös se, että on helppo nähdä, onko tiivistys kattava. 

Tiivistettävä osa julkisivua oli jaettu 1030 mm osioihin kattopalkkien väliin. Hiiriharja toimitetaan 1000 mm pätkissä, mikä oli lähes täydellinen. Jäljelle jäänyt 30 mm tiivistettiin jyrsijäeste-teräsvillalla.

• Hiiriharja painettiin nopeasti ja helposti paikalleen koko talon ympärille. Harjasten puristuessa syntyvä jännite pitää harjan paikallaan omalla voimallaan, joten muuta kiinnitystä ei tarvittu. Hiiriharjaa voi katkaista, mutta tässä tapauksessa 3 cm pätkien tekeminen ei ollut järkevää – se olisi ollut työlästä ja tuottanut hukkaa, joten yhdistäminen teräsvillaan oli helpompaa.
• Teräsvilla jaettiin paikan päällä sopiviin paloihin; repäisimme sopivan kokoisia paloja ja painoimme ne rakoon. Hyvä nyrkkisääntö on, ettei villaa puristeta kasaan yli 50 %. Muuten se voi tulla liian tiiviiksi ja haitata tuuletusraon toimintaa.

Emme tarvinneet työkaluja tiivistysmateriaalien asentamiseen. Käytimme vain suojakäsineitä teräsvillaa käsiteltäessä. Tässä tapauksessa mitat sopivat täydellisesti, mutta jos hiiriharjaa täytyy katkaista, sivuleikkurit voivat olla tarpeen. 

Kuva: Hiiriharjan asennus tuuletusrakoon. © Stick.se

Materiaalit, aika ja kustannukset

Talon pohjapinta-ala on noin 100 m² (n. 7x14 m). Erikoismateriaalien toimitus oli nopeaa; paketti oli noudettavissa alle kahdessa päivässä tilauksesta. Itse tiivistystyö oli tehokasta ja kesti noin tunnin – paljolti siksi, että kaikki materiaalit olivat valmiina oikeassa määrässä työn alkaessa.

Yhteenveto materiaalien kulutuksesta yms:

Kuva: Räystään tuuletusrako tiivistettynä hiiriharjalla ja teräsvillalla. © Stick.se

Hiiritiivistyksen lopputulos

Nyt talo on tiivistetty ratkaisulla, joka kestää yhtä kauan kuin itse rakennus ja todennäköisesti pitää hiiret loitolla koko sen ajan. Ulkopuolelta tiivistys tuskin näkyy, mutta aivan kuten hyvin tehty sähköveto tai uudet viemärit, se tuo rakennukselle arvoa ja turvallisuutta pitkäksi aikaa – ja ennen kaikkea, vältyt sisälle tunkeutuvilta hiiriltä!

PÄIVITYS: Tiivistyksen jälkeen on kulunut kaksi talvea, eikä hiiriä ole päässyt sisään, eli tiivistys oli onnistunut.

Haluatko lukea lisää yleisesti talon hiiritiivistyksestä, erityisesti hiirten torjunnasta tai kattavasta hiirioppaastamme.