Hiiret - usein kysytyt kysymykset (FAQ)

Hiirimyrkkyjen käyttö on ollut jo pitkään kiellettyä yksityishenkilöiltä. Torjuntayritykset saavat edelleen käyttää myrkkyjä tietyssä määrin, mutta käyttö on nykyään tarkasti rajoitettua määrän, varoaikojen ja jälkitarkastusvaatimusten osalta. 

Yleisin tapa torjua hiiriä on käyttää erilaisia hiirenloukkuja. Käytössä on kaikkea perinteisistä iskuloukuista elävänä pyydystäviin loukkuihin sekä edistyneempiin sähköisiin tai hiilidioksidilla toimiviin automaattiloukkuihin. Loukun on oltava viranomaisten hyväksymä, mikä varmistaa, että eläin kuolee mahdollisimman kivuttomasti. Elävänä pyydystävät loukut on tarkistettava vähintään 6 tunnin välein, mikä tekee niistä vähemmän käytännöllisiä laajassa torjunnassa.

Tehokas tapa välttää hiiret on rakennusten tiivistäminen ja jyrsijäsuojaus. Markkinoilla on useita älykkäitä tuotteita, joilla estetään hiirten pääsy rakennukseen, jolloin varsinaista torjuntaa ei tarvita. Muista, että tiivistäminen on parasta tehdä kesäkaudella ennen kuin hiiret hakeutuvat sisälle. 

Sisälle päässeet hiiret voivat jyrsiä rikki huonekaluja, rakennusmateriaaleja ja muuta omaisuutta. Ne saastuttavat elintarvikkeita ulosteillaan, levittävät sairauksia ja voivat jopa jyrsiä sähkökaapeleita, mikä voi johtaa tulipaloihin. Hiiret voivat siis aiheuttaa huomattavia vahinkoja, minkä vuoksi niistä on syytä hankkiutua eroon mahdollisimman nopeasti.

Kyllä. Hiirten suojametsästystä saa harjoittaa omalla kiinteistöllä edellyttäen, että käytettävä ase ja ampujan luvat täyttävät viranomaisvaatimukset. Myös muita metsästyslainsäädännön vaatimuksia on noudatettava.

Hiiriä houkuttelevat elintarvikkeet, jotka sisältävät paljon rasvaa, proteiinia ja sokeria. Käytännön syistä syötin tulisi olla tahmeaa, jotta hiiri ei saa sitä helposti irti loukusta ilman, että loukku laukeaa. Esimerkiksi maapähkinävoi tai pähkinälevite ovat erinomaisia houkuttimia. Yksi niksi on sekoittaa joukkoon jotain, mitä hiiret jo valmiiksi syövät paikalla (esim. linnunsiemeniä), jotta ne uskaltaisivat maistaa syöttiä nopeammin.

On parasta käyttää käsineitä, joita on hierottu mullassa, kun käsittelet loukkuja ja syöttiä. Käytä mieluiten apuvälinettä (kuten lusikkaa) syötin asettamiseen. Tämä peittää ihmisen hajun hiirille tutummilla ja turvallisemmilla tuoksuilla, mikä lisää todennäköisyyttä, että ne menevät loukkuun.

Hiiret liikkuvat mieluiten seinien vierustoilla tai putkien ja muiden kiinteiden esineiden suojassa välttääkseen petoeläimiä. Tästä syystä loukut tulisi sijoittaa seinän viereen. Etsi jälkiä hiiristä paikallistaaksesi niiden kulkureitit.

Kyllä, hiiret voivat levittää sairauksia ja muodostavat siksi terveysriskin. Ne voivat levittää muun muassa myyräkuumetta ja jänisruttoa suoran kontaktin tai ulosteiden välityksellä. Hiiret levittävät myös epäsuorasti puutiaisaivokuumetta (TBE) ja borrelioosia punkkien kautta. Pese kädet huolellisesti, jos kosket hiireen vahingossa. Käytä suojakäsineitä ja hengityssuojainta siivotessasi hiirten jälkiä.

Kyllä, suoraa kontaktia eläviin tai kuolleisiin hiiriin tulisi välttää, sillä ne voivat kantaa bakteereita, viruksia ja loisia. Pese kädet aina huolellisesti mahdollisen kontaktin jälkeen. Käytä suojavarusteita siivotessasi. Vakava sairastuminen on harvinaista, mutta mahdollista. 

Kaikki elintarvikkeet, joihin hiiret ovat koskeneet tai jotka ovat voineet saastua ulosteista, tulee hävittää. On aina olemassa riski, että ruoassa on taudinaiheuttajia (viruksia tai bakteereita). Pienet virtsa- tai ulostehiukkaset, joita ei näe paljaalla silmällä, voivat riittää levittämään tartuntaa.

On erittäin vaikeaa pelästyttää pois hiiriä, jotka ovat jo asettuneet taloksi, jos niillä on saatavilla ravintoa ja suojaa. Ultraääneen perustuvat karkottimet toimivat joskus, mutta teho riippuu siitä, kuinka houkutteleva paikka on verrattuna vaihtoehtoihin (kuten ulkoilman pakkaseen). Suosittelemme aina yhdistämään karkottimet loukkuihin nopeamman ja pysyvämmän tuloksen saavuttamiseen.

Hiiret hakeutuvat taloihin etsiessään ravintoa, suojaa ja lämpöä. Talvikaudella (lokakuusta maaliskuuhun) on hyvin yleistä, että hiiret asettuvat taloihin asumaan sesongin ajaksi.

Yksi hiirinaaras voi saada 4–6 poikuetta vuodessa, ja kussakin poikueessa on noin 4–6 poikasta. Tämä tarkoittaa 16–36 poikasta vuodessa per hiiri. Nämä poikaset tulevat sukukypsiksi jo runsaan kuukauden ikäisinä. Suotuisissa olosuhteissa populaatio voi kasvaa parista hiirestä satoihin vuodessa, vaikka luonnossa ravinnonpuute ja pedot rajoittavatkin tätä kasvua.

Hiiren uloste on muodoltaan soikeaa ja pituudeltaan noin 6–10 mm lajista riippuen. Hiiret jättävät ulosteitaan yleensä kulkureittiensä varrelle ja paikkoihin, joista ne löytävät ravintoa.

Äänet ovat usein ensimmäinen merkki hiiristä. Seinien sisällä tai ullakolla liikkuvat hiiret aiheuttavat usein raapivaa ääntä ja vikinää. Hiiret ovat aktiivisimmillaan yöllä, hämärän ja sarastuksen aikaan. Joskus hiiret voi myös tunnistaa hajusta; niiden virtsa haisee voimakkaasti ammoniakilta.

Hiiret ovat erinomaisia kiipeilijöitä ja voivat kiipeillä pystysuoraan seiniä pitkin. Ne suosivat karkeita pintoja, joista ne saavat otteen kynsillään, mutta pystyvät kiipeämään myös esimerkiksi syöksytorvien sisällä, kapeilla kielekkeillä tai johtoja pitkin.

Jotkut uskovat hiirten voivan hypätä useita metrejä ilmaan, mutta onneksi tämä ei pidä paikkaansa. Hiiret voivat hypätä muutamia desimetrejä suoraan ylöspäin.

Hiirillä on herkkä hajuaisti ja ne reagoivat tuoksuihin, mutta voimakkaatkaan tuoksut eivät yleensä karkota niitä pysyvästi. Vaikka esimerkiksi valkosipuli, etikka tai bensiini voivat vaikuttaa paikallisesti, emme ole nähneet näyttöä siitä, että mikään haju karkottaisi hiiret kestävästi paikasta, jossa ne haluavat oleskella.

Monet kotikonstit perustuvat jonkin kotoa löytyvän luonnollisen aineen, kuten kahvinporojen tai teepussien, käyttöön. Parhaimmillaan ne eivät toimi, ja pahimmillaan ne voivat jopa houkutella hiiriä. Esimerkiksi katajanoksien käyttö voi toimia mekaanisena esteenä, sillä hiiret välttävät piikikkäitä pintoja silmiensä ja korviensa suojaamiseksi. Tähän tarkoitukseen hiiriharja on kuitenkin huomattavasti kestävämpi ja parempi vaihtoehto kuin orgaaninen materiaali, joka mätnee ja kerää kosteutta.

Lähes kaikki eläimet voivat purra tai raapia stressaavissa tilanteissa. Hiiri voi purra ihon läpi, mutta se on erittäin harvinaista. Jos hiiri puree sinua, puhdista haava välittömästi ja hakeudu tarvittaessa lääkäriin.